Velan vangit -vetoomus luovutettiin ulkoministeri Erkki Tuomiojalle

Changemakerin Velan vangit -kampanja päättyi tänään 30.11. järjestettyyn Puhetta velasta –tapahtumaan. Tapahtuma kokosi Helsingin Paasikiven aukiolle pystytettyyn telttaan kansalaisjärjestöjen edustajia, kehitysmaiden velka -teeman asiantuntijoita sekä poliitikkoa pitämään oman näköisensä puheenvuoron.

Puhetta velasta -tapahtumalla Changemaker herättää keskustelua kehitysmaiden velkaongelmasta sekä Suomen roolista tämän ongelman ylläpitäjänä sekä toisaalta sen ratkaisijana. Teemasta puhuivat Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.), Antti Kaikkonen (kesk.), Matti Ylönen, Teppo Eskelinen, Eva Nilsson (Kepa) ja Aaro Rytkönen (Kirkon Ulkomaanapu). Tietenkin tapahtumassa kuultiin myös Changemakerin näkökulmaa aiheeseen. Sitä edustivat tilaisuuden puheenjohtajana toiminut Aleksi Räsänen sekä Norjan Changemakerin velkaryhmästä vieraaksi saapunut Håvard Aagesen.

Yleisöä tapahtumaan saapui runsaasti huonosta säästä huolimatta. Myös keskustelu ja kommentointi teltassa oli vilkasta, mikä tietenkin oli ilahduttavaa - olihan tarkoitus nimenomaan herättää keskustelua.
 

Tapahtumassa luovutettiin myös Velan vangit -kampanjavetoomus, jonka saapui vastaanottomaan ulkoministeri Erkki Tuomioja. Allekirjoituksia vetoomukseen kertyi kuluneen vuoden kampanjoinnista peräti 2 491. Vetoomukset sisältäneen kansion lisäksi Tuomioja sai Changemakeriltä viilan, jonka avulla hän voi vapauttaa velan vangit, sekä Changemakerin t-paidan, joka päällä hän voi helposti ottaa osaan tuleviin tempauksiimme.

"Suomella on nykyisessä roolissaan mahdollisuuksia ottaa puheeksi kehitysmaiden velkaongelma ja tähän löytyy tahtoa", sanoi ministeri Tuomioja vastaanotettuaan Changemakerin vetoomuksen. "Costa Rican tapauksen uudelleen tarkastelulle on myös tarvetta."

Tapahtuman lopuksi yleisöä viihdytti reggae-artisti Puppa J.

Hienosti sujunut tapahtuma oli hyvä lopetus upeasti sujuneelle Velan vangit -kampanjalle. Vankihaalarit ovat vuoden aikana matkanneet jatkuvasti ympäri Suomea paikallisryhmien omissa tempauksissa ja erilaisissa tapahtumissa ja ahkeran jalkautumisen tulos näkyy myös allekirjoitusten määrässä.

Changemaker kiittää kaikkia kampanjaan osallistuneita!

Velan vangit -kampanja huipentuu Puhetta velasta tapatumaan 30.11.

Changemaker järjestää keskiviikkona 30.11.2011 klo 14-16.30 Puhetta velasta -tapahtuman Helsingissä Paasikiven aukiolla. Tapahtuman tarkoitus on herättää keskustelua kehitysmaiden velkaongelmasta ja Suomen roolista sen ylläpitäjänä sekä toisaalta sen ratkaisijana.

Tapahtuma kokoaa Paasikiven aukiolle kansalaisjärjestöjen edustajia, kehitysmaiden velka-asioiden asiantuntijoita ja poliitikkoja esittämään oman näköisensä puheenvuoron kehitysmaiden velasta. Puheenvuoronsa pitävät muun muassa Matti Ylönen, Teppo Eskelinen, Aleksi Räsänen (Changemaker Suomi), Håvard Aagesen (Changemaker Norja), Eva Nilsson (Kehitysyhteistyön palvelukeskus), Outi Alanko-Kahiluoto (Vihr.), Tapio Leskinen (Suomen Lähetysseura) ja Aaro Rytkönen (Kirkon Ulkomaanapu). Puheenvuorojen väliin on varattu aikaa yleisön kommenteille ja kysymyksille.

Puhetta velasta on Changemakerin Velan vangit -kampanjan päätöstapahtuma, jossa luovutetaan kampanjan vetoomus Ulkoministeriön edustajille.

Changemaker tarjoaa lämmitetyn teltan, lämmintä juotavaa ja keskustelevan ilmapiirin. Musiikkiesityksestä vastaa reggaeartisti Puppa J.

Tervetuloa! 
  

Velan vangit -vetoomuksen allekirjoittaneita jo yli 2000

Changemakerin valtakunnalliset tapahtumat sekä useiden paikallisryhmien ahkera kampanjointi ovat tuottaneet kampanjavetoomukseen jo yli 2000 nimeä.

Velan vangit -vetoomuksen on voi allekirjoittaa myös Changemakerin nettisivuilla www.changemaker.fi/vetoomus. Vaadi sinäkin, että Suomi vapauttaa velan vangit!
    

Teppo Eskelinen: Velkoja selvitellään myös Euroopassa

Kehitysmaiden velkojen mitätöintiä vaativan liikkeen kannalta on kiinnostavaa ja epäilemättä myös hämmentävää, että valtioiden velkakriisistä on tullut keskeinen puheenaihe myös Euroopassa. 

Tilanne saattaa jättää inhimillisesti akuutimmat velka-ongelmat vähemmälle huomiolle. Toisaalta ”kaikkien ongelma” voi auttaa näkemään yhtäläisyyksiä ja sitä kautta luoda uutta solidaarisuutta.

Eräs velkaliikkeen pitkäaikaisista vaatimuksista on ollut velka-auditointien tekeminen maissa, joiden velan uskotaan olevan kyseenalaisella tavalla syntynyttä. Auditoinnilla tarkoitetaan riippumatonta selvitystä, jonka avulla saadaan kokonaiskuva valtionvelasta – ei ainoastaan määrästä, vaan siitä, minkälaisten prosessien ja sopimusten myötä velkaerät ovat syntyneet.

Kun auditointi on tehty, velkojen maksun poliittinen haastaminen on huomattavasti helpompaa. Voidaan puhua velasta, jonka takaisinmaksua ei voida edellyttää.

Nyt samanlaiset selvitykset kiinnostavat Euroopassakin. Irlannissa valmistui äskettäin velka-auditointi. Auditoinnissa tutkittiin paitsi varsinaisia valtion velkoja, myös pankkien pitkäaikaisia sitoumuksia, joista on käytännössä tullut julkista velkaa.

Suurin osa Irlannin valtionvelasta on syntynyt vuoden 2008 syyskuun jälkeen. Tuolloin tehtiin päätös pelastaa kaikki irlantilaiset pankit pankkisektorin kriisin iskettyä. Irlannin valtio on tukenut pankkeja sekä takaamalla velkoja että tarjoamalla lyhytaikaista likviditeettiä.

Irlanti ei tällä hetkellä lainaa markkinoilta rahaa ollenkaan, mutta maan velkakirjoilla käydään kauppaa jälkimarkkinoilla. Kauppa käydään niin sanottujen selvitysyhtiöiden kautta. Tämä johtaa siihen, että velkakirjojen haltijoista ei ole tarkkaa tietoa.

Auditoinnin tehneiden tutkijoiden mukaan velkakirjojen markkinoilla on voimakas vaikutus Irlannin hallituksen politiikkaan. Velkakirjojen haltijoiden anonymiteetti on tästä syystä hyvin ongelmallista.

Toisin sanoen: maan politiikka on pitkälti velkojien käsissä, mutta irlantilaiset eivät tiedä keitä velkojat ovat.

Irlannissa, kuten lähes kaikkialla muuallakin, velkaan on reagoitu leikkaamalla. Peruspalvelut ovat vaarassa, vaikka niiden ensisijaisilla tarvitsijoilla ei ole mitään tekemistä ongelmien aiheuttamisen kanssa. Leikkaukset vahingoittavat taloutta entisestään. 

On vaarallinen myytti, että leikkaus- ja yksityistämispolitiikka johtaisi valtion velkataakan palaamiseen normaalille tasolle. Päinvastoin se saattaa synnyttää syvän laman. Ongelmien lähde on pankkisektorilla. Irlannin velkatilanne ei tule helpottumaan, ennen kuin pankkien saatavia voidaan tavalla tai toisella mitätöidä.

Irlanti on vauras eurooppalainen maa. Se on vaarassa joutua säästämään itsensä hengiltä, jos velkojien saatavista tai asemasta ei haluta tinkiä. Tämän pitäisi kertoa riittävästi ylivelkaantuneiden kehitysmaiden tilanteesta ja vaihtoehdoista. 

Kirjoittaja Teppo Eskelinen on yhteiskuntatieteiden tohtori ja tutkija. Hän on juuri julkaissut yhdessä Matti Ylösen kanssa kirjan "Tulosvaroitus (http://www.intokustannus.fi/kirja/tulosvaroitus)

Velan uhrit - Näkökulmia Costa Ricasta

Syksy tuo mukanaan aina jotakin uutta, niin myös Changemakeriin. Viime viikolla ilmestyi nimittäin ensimmäinen numero verkoston omasta lehdestä, Globalistista!

Ensimmäisessä lehdessä on teemana velka. Mistä Changemakerin Velan vangit -kampanjassa on kyse, millainen on velan filosofia, kenelle olemme velkaa ja mitä? Muun muassa näihin kysymyksiin on haettu vastauksia.

Lehdessä haluttiin kuitenkin tuoda esille myös costaricalaisten näkökulma aiheeseen. Costa Ricassa ollut Janne Koivisto tarttui haasteeseen ja lähti selvittämään asiaa. Juttua tehdessään Koivisto pääsi haastattelemaan myös Costa Rican arvostetuinta rikosuhrien juristia Juan Carlos Castroa sekä Proyecto Finlandiaan  liittyvästä lahjusskandaalista tuomittua entistä presidenttiä Rafael Angel Calderón Fournieria. Kannattaa käydä lukemassa, millaisia mietteitä velka näissä miehissä herättää.

Lue Globalisti täällä.

Matti Ylönen: Saksa opettaa

Emme tiedä, mihin suuntaan ilmastonmuutos, väestönkasvu tai merien tuhoutuminen tulee maapallon viemään, sillä historia ei tarjoa näille ongelmille suoraa vastinetta. Eräästä ongelmasta tiedämme kuitenkin paljon: se on velka.

Helmikuussa 1953 lainoittajamaiden hallitukset kokoontuivat Lontooseen pohtimaan sotien runteleman Saksan velkoja. Velat olivat suuruudeltaan 29,7 miljardia silloista Saksan markkaan, ja vastasivat 21 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämä on nykystandardeilla vähän.

Kreikka, Irlanti ja muut velkojamaat päättivät armahtaa Saksaa mitätöimällä noin puolet maan julkisesta ja yksityisestä velasta. Sijoittajat kärsivät tappioita, mutta markkinat eivät tästä päätöksestä seonneet. Käynnistyi Saksan talousihme, joka veti koko Eurooppaa vuosikymmenien nousuun.

Saksalle annettuja velkahelpotuksia ei sidottu tiukkaan vyönkiristyspolitiikkaan Se olisi ollut lamaoloissa typerää, kuten ensimmäisen maailmansodan sotakorvauksien aiheuttamasta lama ja sitä seurannut Saksan radikalisoituminen oli opettanut.

Velkahelpotuksiin liitettiin tulevien maksuvaikeuksien varalta sovittelumekanismi. Lisäksi Saksalle myönnettiin oikeus pidättäytyä tilapäisesti maksamasta velanhoitokuluja, jos maan kauppatase painuisi alijäämäiseksi.

Tällä pykälällä lainoittajamaat sitoutuivat käytännössä siihen, että ne ostaisivat Saksasta enemmän tuotteita kuin sinne myyvät. Näin velkoja ei tarvinnut maksaa kallisarvoisilla valuuttavarannoilla tai uudella velalla. Saksan markan sallittiin devalvoitua viennin tukemiseksi. Sopimus kattoi kaikki yksityisen ja julkisen puolen velat.

Eurooppalaiset poliitikot ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ovat tehneet Kreikassa, Irlannissa ja pian Portugalissa lähes kaiken päinvastoin kuin vuonna 1953.

Velkoja ei haluta neuvotella uudelleen, lamaa syvennetään leikkauksilla silloin kun pitäisi elvyttää, velkojen maksulle välttämättömän viennin edellytykset unohdetaan täysin. Velkasaneerauksesta maalaillaan uhkakuvia, joiden tueksi ei löydy konkretiaa.

Tätä kyykytyspolitiikkaa on kokeiltu paitsi ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa, myös kehitysmaissa jo 30 vuoden ajan. IMF:n johdolla ajetut talousehdot ovat pitäneet niistä riippuvaisimmat, köyhimmät maat hitaan talouskasvun ja köyhyyden tiellä.

Kriisimaat on päästettävä julkiseen ja avoimeen velkasaneeraukseen. Sijoitustoimintaan liittyy aina riskejä, joiden on näiden valtioiden velkakirjojen osalta annettava nyt realisoitua.

Matti Ylönen on vapaa kirjoittaja. Kyseinen teksti on julkaistu aiemmin Kansan uutisten Viikkolehdessä 29.4.2011.  

Matti Ylönen: Kreikkalaiset vaativat velkojen avointa tarkastusta

Yli 200 mielipidevaikuttajaa esittivät 3.3. vaatimuksen Kreikan velkojen puolueettomasta, avoimesta tarkastuksesta. Vain näin EU:n kansalaiset näkisivät, keiden sijoituksia veronmaksajien varoilla pelastetaan.

Irlannissa kehitysmaiden velkaongelmaan aiemmin keskittynyt Jubilee-liike on vaatinut samaa. Kun velat tarkastettaisiin julkisesti, olisi mahdollista päättää niiden sovittelusta kestävälle tasolle.

”Pelastuspaketti luotiin, koska eurooppalaiset pankit halusivat rahansa takaisin”, luonnehti Jubilee-kampanjaan osallistuva Dublinin University Collegen kansantaloustieteen professori Andy Storey tilannetta The Guardian -lehdelle 28.3.Riippumaton tarkastus auttaisi erottamaan julkisen sektorin velan yksityisestä.

”Kuinka suuri osa varoista menee tosiasiallisesti spekuloijille, jotka eivät ansaitse rahojaan takaisin koska he sijoittivat rahojaan typerällä tavalla?”, Storey kysyy.

Velkojen julkista läpikäymistä on käytetty useamman kerran löytämään syyllisiä maksukyvyttömyyteen. Ecuadorissa vastaava prosessi ajoi presidentti Correan kieltäytymään kaikista epäoikeutetuimpien velkojen takaisinmaksusta.

Tarkastuksessa paljastui, että lainoja oltiin neuvoteltu maan lakien vastaisesti. Esimerkiksi pankit olivat vaikuttaneet neuvotteluihin tavoilla, jotka ne tiesivät laittomiksi.

”Informaation puute on merkittävä ongelma demokraattisen prosessin näkökulmasta. EU:n pelastuspakettien maksajilla on demokraattinen oikeus saada kaikki tieto julkisesta velasta”, kreikkalaisten julistus linjasi.

Monet velkaantuneiden maiden järjestöt vaativat lisäksi puolueetonta, kansainvälistä velkasovitteluelintä päättämään, mitä velkoja konkurssiin ajautuneiden maiden tulisi maksaa takaisin.Monet sijoittajat vastustavat velkasovittelua peläten sen johtavan ”moraalikatoon”, jossa mailla olisi entistä helpompi ottaa liikaa velkaa. Käytännössä konkurssi olisi kuitenkin raju toimenpide mille tahansa maalle, ja se nostaisi lainakorkoja tulevaisuudessa.

Ecuadorin lisäksi Venäjä ajautui käytännössä konkurssiin vuonna 1998 ja Argentiina vuonna 2001. Selkeät pelisäännöt auttaisivat myös sijoittajia hahmottamaan, mitä vastaavat ongelmat tuovat tullessaan.

Jubilee-velkakampanjan vetäjä Nick Dearden muistuttaa, että kehitysmaiden esimerkit tiukasta budjettikurista ilman velkasovittelua eivät ole rohkaisevia. Sambia päätyi 1980-luvun alussa Kansainvälisen valuuttarahaston ohjaukseen, ja käynnisti mittavat säästöohjelmat.

Seurauksena oli syvenevän laman kierre, joka teki velkataakasta entistä kestämättömämmän. Vuoteen 1995 mennessä Sambian kansantuote oli laskenut 30 prosentilla, mutta velan suhde bruttokansantuotteeseen oli kaksinkertaistunut.

Kestämättömämpien velkojen välitön mitätöinti olisi todennäköisesti ollut parempi ratkaisu kaikkien osapuolten kannalta.




Matti Ylönen on vapaa kirjoittaja.